Ja ihan koko ajan. Huomenna tulee fillarilla täyteen 1300 kilometriä. Oheistappiona tästä on parantunut kunto. Oikeasti. Olin saada surmani kun ajoin ensimmäisiä kilometrejä keväällä. Ei vaan pystyny kykenee varsinkaan mäissä. Nyt sama kiekka menee leikiten eikä edes hengästy kunnolla. Paitsi jos ajaa Boribakkenin takaa olevaa mäkeä. Se on ihan hirveä.
Se mikä tässä nyt nyppii, on jatkuva nälkä (ja koko ajan jano). Ei auta vaikka söisi koko ravintoympyrän pahveineen. Illalla on kuitenkin napsittava jotain.
Kävin äsken tossa lähisiwassa. Siwa on selvää säästöä... ja paskat också. Muutamaan artikkeliin meni 25 eypoa. Budjetti ei kestä moista. Pitää varmasti alkaa leipoa taas.
poripakkenin mäki ON karsea. eihän sitä aja kukaan ylöspäin? ainakaan jopolla..
VastaaPoistakauko
Jee! Kommentti \o/
VastaaPoistaMä aion ajaa sen vielä kokonaan. Pari kertaa olen päässyt melkein ylös saakka, mut sit veti hapoille.
Toinen persereikä on siinä radanvarren koira-aitauksen vieressä. Siinä on kaksi mäkeä peräkkäin. Jengi katsoi vähän vinoon kun ajoin sitä jälkimmäistä ja taisi siinä päästä jotain äännähdyksiä. Emme kuitenkaan puhu tuskanparahduksista...