Ärsyttäää pimeys

Nyt kun olemme siirtyneet normaaliaikaan, niin ärsyttää nopeasti laskeutuva pimeys. Nukkumisongelmia ei ajan siirrosta tule ja jos tulee, niin napeilla saa homman hoidettua. Mutta tuo pimeys, se ärsyttää. No, tropiikissa yö tulee joka ilta samaan aikaan. Hämärää ei oikein ole.

Rengaksetkin on vaihdettu. Tänä viikonloppuna otan rennosti.

Pastaa, pastaa

Viimeisin hankintani. Oli pakko-ostos kun sai halvalla ja mukana tuli raviolintekomankeli. Punainen väri eli Rosso corsa  mätsää täysin mun Moto Guzzin väriin. 45 euroa tori.fistä. Kerran käytetty, raviolimankeli on käyttämätön. Lisätietoa saa googlella, hakusanat Imperia ipasta.

Laitteen myynyt kaveri sanoi, että liian vaivalloista, tuorepastaa saa helpommin marketista. Onhan se tietysti niinkin, mutta helppous maksaa. Kokkikurssilla joskus opetettiin katetuottolaskelman tekeminen. Enää ei tarvitse edes laskeskella, kun taulukkolaskentaohjelmaan laittaa luvut ja antaa ohjelman laskea. Valmiita pohjiakin on saatavilla. Näin pizzakohua ajatellen.

Pastakoneen käyttö vaatii hieman harjoittelua ja varsinkin pastadegin saaminen oikeaan koostumukseen kestää jonkun aikaa ennen kuin osaa. Yleensäkin on niin, että mitään ei opi harjoittelematta ja itse en olisi valmis luovuttamaan yhden kerran jälkeen. Olen itse tehnyt joskus käsin taikinan, mutta nykyisin luotan koneeseen. Lidlin leipäkoneessa on ohjelma 7, joka on ytimekkäästi nimetty nimellä "Pasta". 500 g jauhoa ja 5 kananmunaa. Annetaan koneen vaivata 15 minuuttia ja muotoillaan. Valmis taikina tuorekelmuun ja jääkaappiin. Siitä sitten voi napsia kappaleen ja ajaa sen levyksi ja leikata nauhaksi tai spagetiksi. Tai tonnarelliksi eli nelikulmaiseksi nauhaksi. Pyöreää ei tällä vehkeellä saa.

Vastoin yleistä luuloa, pastan tekemiseen ei tarvita välttämättä durumvehnää. Tavallinen erikoisvehnäjauho käy hyvin. Italiassa merkintä on tipo 00. Ja koska te haluatte tietää, niin saksalaiset ovat standardoineet erilaiset jauhotyypit. Din 10355 kertoo kaiken tarvittavan jauhontekijälle. Kaikkea se saksalainen keksii.

Mulla oli joskus tätä hieman yksinkertaisempi malli, mutta kokkikurssin aikana eräs kollega halusi väen väkisin ostaa sen. Sovimme hinnaksi kaksi kartonkia tupakkaa. Sitten menikin monta vuotta valmispastan kanssa. Nyt taas voi herkutella.

Tulipa vaan mieleen

Menolennolla edeltävälle penkkiriville istui joku ilmeisesti arabipariskunta. Ihan normaaleja tuntuivat olevan ei siinä mitään, mutta sitten yksi tapaus oli jännä. Jännä silleen, että se mimmi sanoi jotain jätkälle, joka ei ollut vastaukseen tyytyväinen ja sitten jätkä lämäsi sitä mimmiä naamaan avokämmenellä. Sen verran lujaa, että pää heilahti. Outoa tuossa nyt oli, että mimmi ei ollut asiasta moksiskaan vaan jatkoi normaalilla äänellä puhumista aivan kun sitä ei olisi lämästy naamaan ollenkaan. Liekö sitten tottunut.

Nyt kun meille saapuu uusia asukkaita, monta tuhatta viikossa, niin...