Elämme todellisia lopun aikoja kun enää edes paarissa ei saa vonkaa. Tietysti lähestymisyrityksissä voi edes yrittää pitää jotain tasoa sekä iskureplassa että iskun kohteessa. Tai mistä mä tiedän, kun en käy paarissa enkä vonkaa viä ikinä. Silloin joskus kun olin töissä raflassa ja kävin muutenkin*, niin tuli ihan mielenkiinnosta seurattua noita soidinmenoja. Aika kaavamaista touhua kaikkinensa. Siis aivan kaavamaista. Kun samat elkeet ja askeleet ja äännähdykset toistuvat, niin kyseessä on hienosti sanottuna ns. pattern. Kun vielä sama porukka tekee samat asiat toistuvasti viikko toisensa jälkeen, niin siinä olisi aineistoa jollekin dosentiksi aikovalle. Joko eläintieteessä tai sosiologiassa.
* Se tuli opittua, että nainen sen valinnan tekee, kuten aina eläinkunnassa. Tätä tosiseikkaa eivät kaikki vieläkään halua tunnustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti