Päätin tässä yksi päivä, että on aika kunnostaa moottoripyöräilyvarusteita. Housut pitää ommella ja nahkatakissa on yksi sauma ratkennut. Koska olen lähes omavarainen kaikessa, on mulla tietysti tarkoitusta varten olemassa ompelukone. Eikä mikä tahansa rinpula vaan aito saksalainen Singer 401G. Joo, toi G tarkoittaa Saksaa. Amerikkalaisissa koneissa olisi A. Italialaisissa M. Loogista. Kun sitten posket hehkuen kaivoin koneen pöydän luukun alta pöydälle, niin langan virityksen ja säätöjen jälkeen virtajohto kiinni ja paanalle. Ei muuten tapahtunut mitään. Ei siis yhtään mitään. Ajattelin jo, että virtakytkin on sökö, mutta valo syttyi eli sähköä on kyllä.
Siinä kun painelin kytkintä, niin alkoi jo vähän nousta savua ja enempien vahinkojen välttämiseksi lopetin ajoissa. Mietin tovin, että mistäpä aloittaisin etsimisen, mutta sitten välähti. Teh Internets. Siellä on kaikki. Kuten olikin. Ahkeran KVG:n jälkeen omalla koneella oli sekä korjausmanuaali, osaluettelo että käyttöohje. Jo heti ensi riveiltä selvisi todennäköisin syy: koneeseen vuosien aikana laitettu öljy ja rasva on kovettunut ja kuten vanhaan hyvään aikaan oli tapana, koneistukset on tehty tarkasti. Tiukoiksi sovitetut osat paitsi takaavat tasaisen ja hiljaisen käytön, ne ovat myös mahdollisia ongelman aiheuttajia.
Pikeentyminen ja osien jumitus ei ole ilmeisesti edes kovin harvinaista, koska korjausmanuaalin alkusivuilla sanottiin, että irroita koneesta sähköosat ja upota kone muutamaksi tunniksi liuotinastiaan niin, että se peittyy kokonaan. Koska mulla ei ole sopivaa liuotinta eikä tilaa tai oikeastaan mahdollisuutta kemikaalikylpyyn, piti tilanne improvisoida. Irrotin moottorin ja ruiskutin koko vehkeen bräkleen- nimisellä jarrujenpesuaineella. Kun kone oli kokonaan liuoksen peitossa, vein sen kylppäriin ja suikutin mahdollisimman kuumaa vettä päälle. Jätin koneen kuivumaan ja lattialämmityksen korkealle lämmölle.
Seuraavana päivänä kone oli kuiva ja rasvaa oli poistunut runsaasti. Ei se kyllä vieläkään moottorilla toiminut, mutta kädellä pyörästä vääntämällä jotain tapahtui. Seuraavaksi kuumuutta hiustenkuivaajalla ja kuumaan metalliin liuottavaa teflon-lukkoöljyä. Taas pientä edistymistä ja nyt liikui jo neulavarsikin. Ongelmallisia olivat keskellä konetta olevat tikkauksen muotoa ohjaavat tangot ja niiden liikkumattomat holkit. Ei mikään auttanut vaikka öljyä kului koko pullo. Lopulta päätin, että nyt otetaan kovat keinot käyttöön ja hain kaupasta kylmäspreitä ja kaasupolttimen. Johan rupes liikkuun. Oheistappiona palanut peukalo ja etusormi. Mutta ainahan edistys vaatii uhrinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti